Kuka muu muka?
Olen kulkenut pitkän tien päästäkseni juuri tähän hetkeen. Olen tehnyt valtavasti töitä ymmärtääkseni omat heikkouteni ja vahvuuteni, jotta voisin hyödyntää vastaan tulevia mahdollisuuksia ja välttää väijyvät uhkat. Urakehitykseni ei todellakaan ole ollut suoraviivainen, helppo tai edes ennustettavissa. Mutta silti olen valtavan tyytyväinen siihen mihin elämä on minut tuonut. Vastoinkäymisistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi, ymmärrän millaisia haasteita kohtaamme ihan jokapäiväisessä elämässä. Olen parempi työssäni, koska olen kokenut paljon.
Tiedätkö on keveempää raidaa yksin edellä aikaaTehdä juttui joita toisista ei oo tekemään lainkaan
Olen tehnyt pätkätöitä ja lapsia, tuurauksia ja määräaikaisuuksia. Olen rakastanut, pettynyt, kokenus isoja iloja ja suuria suruja. Olen käynyt läpi burnoutin ja ahdistuskohtaukset, tiedän miltä tuntuu kun tilillä on ennen palkkapäivää 3 euroa ja lapset pitää kuitenkin ruokkia. Olen kasvanut puhelinkammoisesta ja ujosta nuoresta asiakaspalvelun rautaiseksi ammattilaiseksi. Olen vaihtanut työpaikkoja jos olosuhteet ovat sitä vaatineet. Olen opiskellut, mutta joko ala ei ole oikein tuntunut omalta, kuten sosionomiopinnoissa jotka jäivät kesken vuoden jälkeen, tai itsevarmuus ei ole riittänyt alan haltuun ottoon, kuten personal traineriksi valmistuttuani vuonna 2015. Tai sitten elämä on heittänyt häränpyllyä, niinkuin merkonomiopintojeni loppusuoralla, kun silloinen kihlattuni teki itsemurhan. Merkonomiopinnoista Forssassa, ja erityisesti Soile Urhosen markkinoinnin kursseista jäi kuitenkin kytemään kipinä markkinointiin, ja sitä kipinää olen vuosien varrella ruokkinut muiden töiden ohella.
Ne on trendejä mitä mä luonJa mitkään säännöt ei pysty pitämään mua
Erityisen hyvin huomasin kykyni myydä omaa osaamistani vuosinani kotisiivousyrittäjänä. Nautin valtavasti asiakashankinnasta, markkinoinnista ja brändäämisestä. Sain asiakkaani pitkälti somen kautta, ja tykkäsin kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä työstä valtavasti. Vähän liikaakin kun laskut maksoin kuitenkin sillä varsinaisella siivoustyöllä. Yrittäjyys ei kuitenkaan ollut minulle se juttu, ei ainakaan kotisiivousyrittäjyys. En tuntenut vielä omia rajojani, ja tehdessäni liikaa liian nopeasti, ja henkilökohtaisen elämän luodessa omia haasteitaan paloin loppuun. Vannoin etten enää mene siivousalalle takaisin. Pohdiskelin useampaa eri alaa, opintoja ja melkein hakeuduinkin lukemaan ensin viherrakentajaksi ja sitten eräoppaaksi, mutta lopulta päätin kuitenkin että tarvitsen ensin palkkatyön koska halusin muuttaa takaisin Pirkanmaalle. Päädyin tarkkasilmäisen hr konsultin suosituksesta siivouksen palveluohjaajaksi. Ja rakastuin. Työ oli haasteellista, liikkuvaa, hektistä, vastuullista ja raskasta, mutta rakastin sitä. Koin olevani siinä hyvä. Työkaverit olivat ihania, mutta yritys ei tuntunut ihan omalta, joten vaihdoin toiseen firmaan, samaan duuniin. Tykkäsin siitä jos mahdollista vieläkin enemmän. Mutta samaan aikaan jokin tyytymättömyyden siemen kyti. Se oli se markkinoinnin kipinä joka halusi hehkua, mutta jota en päässyt työssäni hyödyntämään. Ahdistuin työpaineista ja taloudellisesta tilanteesta ja lopulta irtisanouduin, vailla mitään suunnitelmaa. Jälleen vannoin että siivousala on nyt niin nähty. Nyt jotain muuta.
Loppuviikon jälkeen usein sipissä - oon rikki
Nykyään mis vedetään nii vipissä on vippi
Netissä törmäsin HAMKin melko uuteen koulutusohjelmaan Hevosalan liiketalous. Mietin ensin että ei saakeli, hevosalalla nyt ei varsinkaan rahaa tule, mutta lukiessani koulutuksesta lisää tajusin että tradenomille aukeaa sellaisia ovia, joita lukion päättötodistuksella voi vain kaukaa katsella. Soilen minuun jo vuosia sitten istuttama markkinoinnin kipinä alkoi taas hehkua. Koulutus olisi sinänsä voinut olla ihan vaan liiketalouden koulutus, hevosala oli mukana minulle lähinnä vain kivana boonuksena. Koska olen hyvä puhumaan, puhuin itselleni työvoimatoimiston tuen opintoihin. Tiesin toki että sitä saa vain kahdeksi vuodeksi, ja opinnot kestävät noin 3,5 vuotta, mutta ajattelin että joko urakoin opinnot kahteenvuoteen, tai löydän jonkin työn jossa voin opintojani hyödyntää. Ja niin sukelsin päätäpahkaa liiketalouden opintoihin. Tiesin heti olevani oikeassa paikassa, nautin valtavasti opinnoista. Varsinkin markkinoinnin opinnot Diili tehtävineen oikeille yrityksille oli minulle bensaa liekkeihin. Palasin tallillekin opintojen kannustamana, kun päivät opiskelee hevosihmisten kanssa, on melko mahdotonta olla innostumatta jälleen hevosista. Sain mielettömän ystävän hoitohevoseni omistajasta, ja sitä kautta pääsin tekemään somemarkkinointia, koska ystävä oli yrittäjä. Laitoin kuntoon nettisivun ja facebooksivun, perustin yritykselle oman instagramin ja tein julkaisut sekä markkinointisuunnitelman. Nautin joka hetkestä. Sittemmin ystäväni päätti keskittyä tärkeimpään, ja pian olenkin someavun sijaan hänen nuorimmaisensa kummi. Niin uskomaton on elämä. Sain niin paljon pelkästään siksi että uskalsin irtisanoutua työstä jota rakastin, mutta joka vei liikaa paukkuja taloudelliseen kompensaatioon nähden.
Meinaan kaikki enkat rikkooRullaa kunnes renkaat irtooTänä vuonna teen taas hilloo
Kun työvoimatoimiston tukema 2 vuotta alkoi tulla täyteen, aloin tosissani miettimään mitä ihmettä teen. Kahden lapsen etävanhempana (ja yhden täysi-ikäisen omillaan asuvan lapsen tukijana) ei ollut vaihtoehto jäädä peruspäivärahalle, saati opintotuelle. Ansiosidonnaisen voimin olin sentään pysynyt mitenkuten hengissä. Hain muutamaa työpaikkaa, mutta ne eivät okein tuntuneet omilta. Päädyin liittymään kevytyrittäjäksi, ja tekemään sitä missä olen hyvä: kotisiivouksia. Missään vaiheessa en kuitenkaan ajatellut että tekisin niitä muuten kuin opintojen ohella, minulle oli hyvin selvää, että rivisiivoojaksi en enää ala. Näin ilmoituksen siivouksen esimiestehtävästä, ja jokin siinä herätti mielenkiintoni. Minulle tuli todella vahva tunne siitä, että tämä on minun duunini. Hain työtä, pääsin haastatteluun ja vielä toisellekin kierrokselle. Tunne siitä että tämä työ on kuin minulle tehty vain vahvistui. Ja niin minusta tuli Tampereen Sivinan esimies. Kotisiivoukset ovat aina olleet minulle se omin siivousalan osio, ja esimiestehtävät toivat työhön sen haasteen jota kaipasin. Olen todella tyytyväinen päivätyöhöni. Opin lisää joka päivä, ja vaikka työ on välillä raskasta ja haastavaa, koen oikeasti olevani siinä hyvä.
Nyt minulla on työ josta nautin, opinnot ovat edenneet mukavasti työn ohella ja valmistuminen häämöttää jo horisontissa. Kaikenhan pitäisi siis olla hyvin?
Teen tän levyn nyt, hei pitäkää ideanne
En tee mitään mistä en kunnolla tiedä
Mutta jokin minua edelleen vetää takaisin markkinoinnin pariin. Päivätyöni on mukavaa, ja viihdyn siinä. Saan oppia uutta, toteuttaa itseäni ja tehdä asioita joista nautin. Mutta kuitenkin kaipaan jotakin. Ja nyt kun opinnot vievät päivä päivältä vähemmän aikaa, huomaan että päivissäni olisi aikaa tehdä muutakin. Samalla sähkönhinta ja bensanhinta nousee semmoista tahtia, että alkaa pelottaa asua maaseudulla, 65 km työpaikalta. Kun mistään ei voi enää säästää, pitää alkaa pohtia lisäansioita. Aloin miettiä mitkä niitä vahvuuksiani ovatkaan, onko jotain mistä joku muukin voisi hyötyä? Ja tajusin, että minä olen jokapaikanhöylä vailla vertaa. Minut voi laittaa istuttamaan metsää, lappamaan paskaa, edustamaan messuille, kaatamaan kahvia, vastaamaan puhelimeen, myymään, markkinoimaan tai tekemään itse. Olen tyyppi joka pärjää missä vaan, ja tulee toimeen kenen kanssa vaan. Voin auttaa muita yrittäjiä jos heille tulee äkillinen tarve lisäkäsille, tai voin auttaa yrittäjää ottamaan somen haltuun. Voin tehdä hanttihommia yksityisille, poislukien siivoukset, koska kilpailukielto. Ja kun en hinnoittele itseäni ylihintaiseksi, voin auttaa useimpia asiakkaita.
Ego on I.S.O. rullaan reikä päässä J.F.KOoo-ooo-o-ouEdelleen E.P.M.T. kukaan muu ei tee tälleenOoo-ooo-o-ou
Markkinointikuru syntyi ajatuksen tasolla jo vuosi sitten, kun pallottelin ajatuksella tarjota somemarkkinointiapua ammattimaisemmin. Mutta en vielä kokenut osaavani asiaa tarpeeksi hyvin. Nyt kun olen opiskellut lisää, tehnyt enemmän, ja ennen kaikkea, tunnistanut oman osaamiseni arvon, voin hyvillä mielin heittää kysymyksen universumille. Jos en minä, niin kuka muu muka?
Lainaukset: Cheek - Kuka muu muka