Kevätkuulumisia

Ihanaa kun kevät tulee! Herneenversot ikkunalla kurkottaa kohti aurinkoa, kunnes katkaisen ne salaattiin. Pienet chilit, paprikat ja munakoisot työntävät hentoiset sirkkalehdet mullasta. Kohta voin laittaa tulemaan tomaatit ja sitten kesäkurpitsat, kurkut ja esikasvatettavia kukkia. Kasvimaavillitys valtaa ikkunalaudat ja kasvihuonesuunnitelma elää mielessä, vain odottaen että saan sen paperille, ja toteutukseen jahka lumet sulaa. 

Olen myös nyt innostunut kotitarvekanalasta. Minulla oli kanoja silloin kun oli hevosiakin kotipihassa, ja samat kanat muuttivat mummolaan kun tila avioeron takia myytiin. Kanat on vaan jotenkin niin symppiksiä, ja kyllä on ero huikea kotikananmunan ja kaupasta ostetun välillä. En vaan osaa päättää otanko vain kesäkanoja, vai laittelenko samantien talviasuttavan kanalan. Tällä hetkellä olen kallistumassa talviasuttavan kanalan puoleen. Olen nyt lukenut kanoista ja niiden pitovaatimuksista, ilmoitusvelvollisuuksista yms. Moni muukin varmaan tähän aikaan vuodesta miettii kesäkanoja, voisinkin tehdä aiheestä vähän yhteenvetoa. Tämä seurannee. 

Opinnot etenee, pikkuhiljaa. Opinnäytettä alan tekemään keväämmällä toden teolla. Aihe on nyt selvityksessä, idea on hyvä, kun vaan saadaan määriteltyä se toimeksiantajan kanssa tarkemmin. Olen luottavainen että valmistun vielä tänävuonna, joskin tuskin vielä kesäksi.

Sain myös minua kovasti miellyttävän kesäduunin. Olen toukokuusta lokakuulle seurakunnan leivissä, kausityöntekijänä hautausmaalla. Uskon sen tuovan toivottua vaihtelua tietokoneen ääressä istumiseen, ja odotan jo innolla siirtymistä sään armoille täysipäiväisesti. Toivon paljon lämpimiä kesäsateita, sekä vieläkin enemmän keskusteluita paikallisten kanssa. Olen asunut Kurussa kesällä 2 vuotta, mutta en tunne kuin kourallisen ihmisiä. Mukava päästä ihmisten ilmoille pitkästä aikaa, olemaan sosiaalinen ja juttelemaan hautausmaalla kävijöiden kanssa. 

Keväthanget ovat vielä melkoiset täällä Kurussa, ja metsässä saa ihan tosissaan vielä kahlata. Onneksi on yksi lenkki johon äijä on ajanut traktorilla meille urat, pääsee vähän helpommalla nauttimaan luonnon hyvinvointivaikutuksista. Olen pohtinut paljon hiihtämistä, mutten ole vielä uskaltautunut ladulle. En edes omista suksia. Ehkä ensi talvena sitten. Tänä talvena sain kuitenkin jo toteutettua salille paluun sekä tanssiharrastuksen aloittamisen, mikä onkin ollut haavelistalla siitä kun olin 15-vuotias.